Yrittäjä ja palveluvastaavamme Mika Heino on Sisäilmastoseminaarien konkarikävijä. Lue alta Mikan henkilökohtaisia kokemuksia ja fiiliksiä tämän vuoden Sisäilmastoseminaarista. Mika pohtii muun muassa kokemuksen tärkeyttä sisäilmahaasteen hoitamisessa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä sitä, minkälaisen kierrepallon nämä yhdessä heittävät palveluiden tuottajille tulevaisuudessa.
Osallistuimme jälleen Sisäilmalähetin kanssa Sisäilmastoseminaariin 10.3.2020 Helsingin messukeskuksessa. Tänä vuonna, Sisäilmayhdistyksen täyttäessä huikeat 30 vuotta, messuille otti osaa huikeat 1300 henkeä. Kaikki näytteilleasettajien osastot olivat myös täynnä ja tohinaa riitti heti aamusta alkaen.
Itse olen ottanut osaa Sisäilmastoseminaareihin jo 12 vuotta, mutta tänä vuonna oli ilmassa uudenlaista tarkoituksenmukaisuutta. Ihmiset etsivät todellisia apukeinoja ja ratkaisuja omaan arkeensa. Näin ei mielestäni aina välttämättä ole ollut, sillä usein on joutunut jopa hieman tyrkyttämään itseään, saadakseen oman sanomansa kerrottua.
Korona-tervehdykset käyttöön – ilman hysteriaa tai paniikkia
Päällimmäinen puheenaihe oli tietysti COVID-19-virus eli tuttavallisemmin koronavirus. Suurin osa messuvieraista saapui huolesta huolimatta paikalle, mutta jonkun verran yhteiskuljetuksia oli peruttu ja osa kaupunkien edustajista jätti seminaarin ymmärrettävästi kokonaan väliin.
Koronaviruksen vaikutukset näkyivät messujen ulkopuolellakin. Muun muassa yksityisautoilu omilta kyliltä Nurmijärveltä oli hiukan runsaampaa kuin normaalisti ja bussit toisaalta liikkuivat tyhjän näköisenä. Messuilla kuitenkin yhteinen huolenaihe jopa yhdisti ihmisiä ja tulihan siinä naurun hörähtelyäkin kuin aikuiset ihmiset keksivät mitä mielenkiintoisempia tervehdysmetodeja kättelyn sijaan.
Sisäilmastoalan ammattilaistapahtumassa koronaviruksen uhkaan suhtauduttiin vaadittavalla vakavuudella, mutta ilman hysteriaa tai paniikkia. Ihmiset huolehtivat perusteellisesti käsihygieniastaan ja alkoholin tuoksu siivittikin koko päivää mukavasti. 😉
Alan kompleksisuus haastaa jatkuvasti toimijoita
Messuluennoilla kuultiin jälleen uusia tutkimustuloksia sekä havaintoja todellisista tapauksista esimerkkien kautta, sekä käytiin läpi jo opittuja hyviä menetelmiä vuosien varsilta. Tutkimusten kohdalla johtopäätösten tekemisessä on oltava huolellinen, kuten Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola muistuttaa messukirjan saatesanoissa. Liiallinen tulkinta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin.
Mielestäni alaa haastaakin hyvällä tavalla sen kompleksisuus. Se pakottaa meidät haastamaan omaa ajatteluamme, sillä emme varmasti tule löytämään yhtä oikeaa tapaa käsitellä kaikkia sisäilmaan liittyviä haasteita. Tämä huomio lämmittää yrittäjän sydäntä, sillä olemme panostaneet jo vuosia nimenomaan ihmisten kohtaamiseen ja vuorovaikuttamisen taitoihin, joita toden totta tarvitaan asioiden selvittämisessä.
Ihmisten kokemus luokittelun lähtökohtana
Mielenkiintoni kohdistui Senaatti kiinteistöt Oy:n tekemään sisäilmaluokitukseen liittyvään esitykseen. Lainasinkin sieltä seuraavan tekstin:
”Ensinnäkin on tärkeä pitää mielessä, että rakennusten teknisen kunnon säännöllisiä arviointeja ei haluttu kytkeä sisäilmaongelman luokittelun lähtötiedoksi. Ennakointiohjelman nimissähän tehdään säännöllisesti määrämuotoisia rakennekatsauksia ja kuntoarvioita ja niiden edellyttämiä lisäselvityksi, ja näissä saattaa tulla ilmi sisäilman laatua heikentäviä asioita, joihin puututaan oman prosessinsa mukaisesti – mutta se ei tee rakennuksesta tämän luokituksen mukaisesti sisäilmaongelmaista. Sitä vastoin yhden tai useamman tilankäyttäjän nykyinen kokemus sisäolosuhdehaitasta ja siitä seuraavana sisäolosuhde projektin käynnistyminen on koko luokittelun lähtökohta.“
Miksi halusin nostaa tämän tekstin esiin?
Olemme Sisäilmalähetillä havainnut, että sisäilmaongelma sekä sen hoito eivät ole vain talotekninen asia. Mielenkiintoinen yhteys onkin siinä, että luokitusvaiheessa huomioidaan jo tilankäyttäjien kokemus. Usein sisäilma-alalla ongelmia kuitenkin pyritään ratkaisemaan teknisillä ratkaisuilla ja niihin liittyvillä oletetuilla vaikutuksilla.
Valitettavasti asia ei ole niin yksinkertainen. Erityisesti sisäolosuhteiden ongelmien ratkaisuissa meidän on huomioitava kaikissa eri vaiheissa tilankäyttäjien kokemus. Tähän me nimenomaan panostamme Sisäilmalähetin palveluissa, oli kyse sitten olosuhteiden seurannasta tai väliaikaisesta suojaamispalvelusta.
Uskottavuutta ja luottamusta ihmisten välillä ei rakenneta pelkillä faktoilla, vaan on huomioitava tunne.
Tulevaisuudessa panostettava ihmisten väliseen vuorovaikutukseen
Uskon, että seuraavaksi organisaatioiden haasteeksi nousee se, miten ohjaamme ihmisten välisiä kohtaamisia.
Olemme tällä hetkellä taitavia antamaan ohjeita liittyen mm. rakentamiseen tai työtehtävien suorittamiseen esim. siivouksen, iv-laitteiden toiminnan tai pölynhallinnan osalta.
Kuitenkin yksilöiden tulkinnan eroavaisuuksien ymmärtäminen, esimerkiksi remonttimiehen suusta heitetyn lentävän lauseen vaikutus opettajalle, onkin vaikeampi prosessi. Tähän tarvitsemme vielä paljon oppia ja ymmärrystä. Esimerkiksi ihminen, joka pelkää terveytensä tai toimeentulonsa menettämistä, ei reagoi pelkästään sanoitettuun viestiin vaan myös siihen, miten se sanottiin hänelle.
Onnistunut iltagaala kruunasi Sisäilmastoseminaari-päivän
Illalla kokoonnuimme Sisäilmayhdistyksen 30-vuotisjuhlaan, joka pidettiin Sokos Hotel Triplassa. Hassunhauskat tervehdystavat toistivat itseään ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Tuntemattomat ottivat toisensa vastaan hienosti ennakkoon asetetuille istumapaikoille, ja ilmassa olikin jo messuilla havaittua yhdessä tekemisen meininkiä.
Juhla oli todella onnistunut ja itsellenikin vasta tämän juhlan myötä aukeni se, miten tärkeässä roolissa Sisäilmayhdistys on ollut sisäilmaongelmien, erilaisten menetelmien sekä rakentamisen näkökulmasta kaikki nämä vuodet. Gaala oli sopivassa suhteessa viihdyttävä, mutta myös arvokas.
Haluaisitko lukea lisää sisäolosuhteiden seurannan mahdollisuuksista? Lue lisää täältä.
Sisäilmalähetin iltagaalan joukkue vasemmalta oikealle: Jani Leskinen, Mika Heino, Mikko Taponen ja Noora Riihinen.